tiistaina, kesäkuuta 13, 2006

Blogi on muuttanut

Isiblogi löytyy nyt täältä:

http://vauva.mederra.com/mblog/blog.php?b=6

keskiviikkona, kesäkuuta 07, 2006

Sujuvia käännöksiä

Monet ovat sanoneet minulle, että isyyden alku on kuherruskuukautta. Vauva on eri söpö ja vanhempien ja lapsen suhde kiiltää uutuudenviehätyksestä. Lisäksi ne eivät vielä edes liiku työntämässä sormiaan pistorasiaan.
Uskon tuon kaiken. Uskon senkin, että siihen ei mene kauaa, kun olemme itse tuossa liemessä. Vappu on alkanut kääntyillä tiuhaan tahtiin. Itse asiassa se on tällä hetkellä hänen pääasiallinen harrastuksensa.
Aikaisemmin kääntyminen onnistui lähinnä valtavan ähkinnän jälkeen, ja sattumanvaraisemmin. Nyt Vappu kääntyilee koko ajan vatsalleen. Kun käännös on tehty, alkaa usein mahdoton mölinä ja narina. Ikään kuin hän haluaisi pois siitä tilasta, mihin juuri vapaaehtoisesti vääntäytyi. No, jos hänet kääntää takaisin selälleen, kuluu usein noin viisi sekuntia ja naps, taas on tyttö vatsallaan.
Öisin ei usein tiedä, itkisikö vai nauraisiko. Vappu on alkanut inistä useamman kerran yössä sen vuoksi, että hän on unissaan kääntynyt huonoon asentoon tai kulkenut 180 astetta pinnasängyn nurkkaan. Kyllähän se harmittaa, että omat unet keskeytyvät, mutta toisaalta hänen vinkunassaan ja sätkinässään on jotain viehättävää. (Ville)

sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2006

Täyttä toimintaa koko päivä

Tänään oli hauska toimintapäivä. Kävimme perheen kanssa kasvitieteellisessä puutarhassa. Vappu oli todella innoissaan nähdessään sellaisen määrän viherkasveja. Yllättäen hän ei valittanut edes siitä, että osassa viherhuoneista oli aika hikistä. Päin vastoin tyttö hihkui sekä käynnin aikana että varsinkin sen jälkeen. Uudet virikkeet innostavat kummasti.
Aikaisemmin olen käyttänyt tässä blogissa termiä "lentävä unipussi", nyt pitänee lanseerata käsite "puhuvat vaunut". Enpä ole kuullut tytön jokeltavan koskaan vaunuissaan yhtä paljon kuin tänään kasvihuonepiipahduksen jälkeen. Täytyy ilmeisesti ruveta käymään kasvitieteellisessä useamminkin.
Vappu on muutenkin ollut energisenä ja oppinut kääntyilemään todella aktiivisesti. Enää ei voi laskea käsistään ihan mihin tahansa, tyttöhän saattaa pyörähtää yllättävän nopeasti esimerkiksi sängyn laidalle. Tänään hän myös ryömi ekan kerran, viitisen senttiä mutta kuitenkin.
Minä olin tietysti sillä hetkellä töissä. Pyh. (Ville)

perjantaina, kesäkuuta 02, 2006

Tieteellinen koe epäonnistui

Ajattelin huvittaa itseäni ja lähiympäristöä testaamalla Vappua. Koko hänen elämänsä neljän ensimmäisen kuukauden ajan minulla on ollut parta - välillä tuuheahko, välillä tuuhea. Hetken mielijohteesta päätin ajaa koko risukon pois ja katsoa, tunnistaako päiväunia uinuva köntti isäänsä herätessään.
Mikä pettymys olikaan huomata, että hän vain katselee minua tiiviisti, mutta ei pelästy, ei hämmenny, ei ala itkeä tai muutakaan voimakkaaksi tunteeksi laskettavaa. Hädintuskin noteerasi! Nyyh.
Ystäväni lapsi oli hämmentynyt jo pelkästään siitä, että äiti piti silmälaseja ja muutenkin kuvittelin, että vauva ei vielä täysin hahmottaisi, että isä/äiti on mitä on silloinkin, kun jokin oleellinen seikka on muuttunut. No, mitäpä minä mistään tietäisin.
Sentään Vappu alkoi nauraa, kun kuvailin hänelle, mitä olin tehnyt ja tein kädellä partakoneen kaltaisia liikkeitä leualla. (Ville)

keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006

Itketystä eskarin päätösjuhlissa

Julmat tarhan tädit olivat juonineet vanhempia vastaan salaliiton: eskarin päätösjuhlissa soitettiin biisi, jossa laulettiin muun muassa "mietin että muistatko vielä kun olin aivan pikkuinen ja hoivasit minua" ja käskettiin edessä seisovien eskarilaisten katsoa vanhempiaan silmiin. Biisin lopuksi sai lähettää lentosuukkoja puolin ja toisin. Nenäliina oli märkä aivan saman tien.

Ottilia menee sitten kouluun syksyllä. Jotenkin tuntuu, että tämän blogin otsakkeessa lukeva "Nuoret isät keskustelevat" ei enää pidä paikkaansa. Mikä nuori isä minä muka olen? Lapsihan on kohta jo yliopistossa!

Niin se vain aika menee. Kliseelle ei voi mitään. Ottiliasta on kasvanut hieno nuori tyttö, jonka kanssa voi puhua järkevästi ja joka nauraa samantyyppiselle huonolle, joskus mauttomallekin huumorille kuin minä. Samalla kai minunkin voi sanoa jotenkin kasvaneen ihmisenä. Toivottavasti. Muistan kyllä hyvin, kun hän oli aivan pikkuinen ja hoivasin häntä. Aivan samalla tavalla hoivaan vielä Kautoakin, joka painaa poskea olkapäähän päiväunilta herättyään. Hänestäkin kasvaa joskus hieno nuori poika, jolla on oma tyylinsä ja omat ajatuksensa.

Kuivin silmin eivät pärjänneet eskarin opettajatkaan. On hiukan lohdutontakin ajatella, että heidän on joka vuosi, kerta toisensa jälkeen jätettävä jäähyväiset joukolle hienoja nuoria ihmisiä, joiden kanssa he ovat ehtineet olla vuoden. "On ollut kiva vuosi", sanottiin, kun kiittelin Ottilian opettajia. Kiitos siitä! (Juri)

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006

Lauluja kaikille

Vappu tykkää, kuten varmaan kaikki lapset, tavattomasti siitä, että hänelle laulaa. Viimeiset viikot olenkin onnistunut ilahduttamaan ja naurattamaankin tyttöä milloin laulamalla pölkkypäisiä ralleja, milloin viheltelemällä kaikenlaista. Kaikki tuntuu kelpaavan, Bowien Lady Daysta Talvella talikkalan markkinoilla -renkutukseen. Luonnollisesti (?) kaikenlaiset lastenlaulut putoavat parhaiten.
Mutta parempi niin, että minä laulan lastenlauluja - muistaen yleensä vain pari säettä ja keksien loput - kuin että niitä joutuisi kuuntelemaan jonkun toisen esittämänä. Anteeksi vain kaikille muusikoille, jotka joutuvat elättämään itseään lastenlauluilla, mutta kyllä minä alan nopeasti voida pahoin, kun teennäinen nais- tai miesääni raiskaa milloin minkäkin hirvityksen. Eihän se aivan Smurffi-levyihin verrattavaa jumalanpilkkaa ole, mutta en silti vapaaehtoisesti kuuntele lastenmusiikkia.
Paitsi tietysti 70-luvun lastenmusiikkia. Silloin tehtiin monipuolista ja kekseliästä tavaraa, "lauluja kaikille". Ei kenenkään tulisi elää ilman Isoa miestä ja keijukaista (Love, 1970-luvun alusta). Mitkä sovitukset, mitkä sanoitukset! "Ei ole enää ketsuja."
Olen kuullut, että nykyään tehdään taas luovaa lastenmusiikkia (Paikkumaissi, Ella ja Aleksi jne.), mutta koska en ole vielä tutustunut aiheeseen kunnolla, en jaa tuomiota suuntaan tai toiseen. Sen sijaan Moottörin jyrinä -orkesteria voisin kommentoida. Se soitti viikonlopun Maailma kylässä - tapahtumassa "heviä lapsille" - mikä tarkoittaa tässä tapauksessa klassisten hevibiisien soittamista yksi yhteen suomenkielisillä sanoilla. Tylsää! Hevi ja hard rock ovat lastenmusiikkia ihan sellaisenaan, mitäs muuta Lordikaan. (Ville)

lauantaina, toukokuuta 27, 2006

Ilman Kautoa

Olen nyt ollut kaksi päivää yksin. Ensimmäisen päivän vietin vielä sohvalla toipilaana, toisen päivän istuin käytännössä melkein kokonaan tietokoneen ääressä. Myöhään illalla kävin kaupassa ja vähän shoppailemassa. Illalla join yhden siiderin ja luin kirjan loppuun. Sanoisinko, että päivän mittaisesta työputkesta huolimatta tämä on ollut aika rentouttavaa. Soitin stereoita täysillä tiskatessani. Söin aamupalan rauhassa ja luin lehteä pitkään. Nukuin pitkään heräilemättä yöllä. Kohta tämä onni ja autuus loppuu ja Elina ja Kauto tulevat takaisin mummulasta. Kauto on kuulemma oppinut mummulassa pyytämään "keskiä" ja "piparaa". (Juri)