torstaina, toukokuuta 18, 2006

Arkinen äitienpäivä

On pitänyt kirjoittaa äitienpäivästä, mutta en ole ehtinyt. Nyt kun olen kipeänä (kuumetta ja kurkku kipeä), niin on hyvää aikaa!

Elinan ensimmäinen varsinainen äitienpäivä meni kohtalaisen leppoisasti, mitä nyt Kauto herätti seitsemältä aamulla. Hän oli tehnyt tarhassa kortin (en kyllä usko, että hän oli siihen tehnyt mitään) ja ilmeisesti ohjaajien huolellisessa opastuksessa neljä tähdenmuotoista lautasliinapidikettä (Elina sanoi, että ne on tehty darvi-massasta, mutta en ole edes varma, kirjoitetaanko se noin).

Siihen se sitten jäi. Myöhemmin kävimme pyöräilemässä Korppolaismäellä, paikalla jossa hääkuvamme taannoin otettiin. Nyt viereen on noussut ökytalo meri- ja satamamaisemalla, mutta mahtui sinne silti. Onneksi Wärtsilän telakoiden epämääräisiä rojuja aidan takana ei ollut vielä siivottu, siitä tuli vapauden ja järjestelemättömyyden tuntua. Kauto piti suunnattomasti metsässä kävelystä, vaikka hankalaahan se tietysti oli.

Elina oli aiemmin toivonut, että söisimme samppanjatryffelileivoksia, mutta olimme vedelleet semmoiset jo parin tutun kanssa edellisenä päivänä. Se kuulemma riitti. Päivälliseksi söimme jauhelihakastiketta.

Olen aika lailla ollut sitä mieltä, että äitienpäivä on vain sitä varten, että miehet, jotka muuten eivät tee mitään, voisivat lunastaa tekemättömyytensä sillä, että kerran vuodessa keittävät kahvia, laittavat ruoan ja tiskaavat ja tuovat kukkia. Minulle on myös sanottu - asialla sekä Elina että Ottilian äiti -, että aviomiehen ei pidä ostaa äitienpäivälahjoja, koska vaimo ei ole miehen äiti. Kuinka totta! Jos lapsi saisi valita, mitä äiti saa, valinta tuskin osuisi uuteen yöpaitaan tai muuhun vastaavaan perinteiseen äitienpäivälahjaan.

Silti jäi vähän semmoinen fiilis, että olisi tätä voinut enemmänkin juhlistaa. No, ensi kerralla sitten. (Juri)