torstaina, toukokuuta 11, 2006

Kosmisia vieraita?

Nykyisin Vapulla ei enää ole ns. normaalitilaa lainkaan. Hän on joko helvetin kärttyisä (=uninen) tai helvetin hyväntyylinen (=virkeä). Sellaista tasaista jurnuttamista tuntuisi olevan vähän, vaikka juuri sitä väsynyt senttari kaipaa.
No joo, eipä liioitella. Kyllä sellainen jokeltelevan hihkuva vauva on hauska. Varsinkin aamuisin, kun hän tervehtii meitä pitkillä keskusteluilla. Tosin aina ne eivät kohdistu meihin, tuntuu kuin hän puhuisi jonnekin muualle. Hän katsoo seinille ja kattoon niin kuin niissä olisi olentoja, joita emme näe.
Ja niinpä niin: jos olisin Ultra-lehden (kai se vielä ilmestyy?) kestotilaaja, tietäisin, mistä on kyse. Vauvat, nuo rationaalisen ajattelun ja sosiaalisen itsepetoksen tuolla puolen kulkevat viattomat sielut, näkevät luonnollisesti kaikki ne geistit, joita meidän aikuisten paatunut, Darwinin ja Newtonin harhaopeilla lannistettu mieli ei enää suostu havaitsemaan. (Ville)

3 Comments:

Blogger Juri said...

Vauvathan näkevät muutenkin jonnekin iäisyyden taakse. Miten muuten selittyisi niiden (vai heidän?) salaperäinen katse, joka on samaan aikaan tyhjä ja hyvin hyvin täynnä jotain joka on jostain viisauden tuolta puolen? (Elina sanoi sitä "sielukkaaksi" katseeksi, mutta minusta sana ei tavoita katseen olemusta täysin.) (Juri)

11:32 ap.  
Blogger isit said...

Sielukas tai tyhjäpäinen, en osaa päättää, kummpaa korostaisin itse. Vauvojen katseessa todella on jotain: erään tuttuvan lapsi on nyt kaksi vuotta ja alkaa jo tuntua käytökseltäänkin normaalilta ihmiseltä, mutta hän oli pitkään uskomattoman zen. Äärimmäisen viisaan ja val(a)istuneen näköinen katse yhdistettynä levollisen, minusta epävauvamaiseen käytökseen teki vaikutuksen. (Ville)

12:37 ip.  
Blogger isit said...

Lasten zeniläisyys (hyvä huomio!) vähenee sitä mukaa mitä enemmän he alkavat matkia aikuisia. Kautosta enin zeniläisyys alkaa jo haihtua. (juri)

1:59 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home