perjantaina, kesäkuuta 02, 2006

Tieteellinen koe epäonnistui

Ajattelin huvittaa itseäni ja lähiympäristöä testaamalla Vappua. Koko hänen elämänsä neljän ensimmäisen kuukauden ajan minulla on ollut parta - välillä tuuheahko, välillä tuuhea. Hetken mielijohteesta päätin ajaa koko risukon pois ja katsoa, tunnistaako päiväunia uinuva köntti isäänsä herätessään.
Mikä pettymys olikaan huomata, että hän vain katselee minua tiiviisti, mutta ei pelästy, ei hämmenny, ei ala itkeä tai muutakaan voimakkaaksi tunteeksi laskettavaa. Hädintuskin noteerasi! Nyyh.
Ystäväni lapsi oli hämmentynyt jo pelkästään siitä, että äiti piti silmälaseja ja muutenkin kuvittelin, että vauva ei vielä täysin hahmottaisi, että isä/äiti on mitä on silloinkin, kun jokin oleellinen seikka on muuttunut. No, mitäpä minä mistään tietäisin.
Sentään Vappu alkoi nauraa, kun kuvailin hänelle, mitä olin tehnyt ja tein kädellä partakoneen kaltaisia liikkeitä leualla. (Ville)

4 Comments:

Blogger isit said...

Millä ihmeen "laualla"?

Kauto ja Ottiliakin varmaan ovat joskus erikseen hakeneet silmälaseja, jotta he ovat voineet tuoda niitä minulle, jos joskus aamuisin olen ilman niitä.

Muistan jonkun kertoneen tapauksesta, että lapsi oli ruvennut itkemään, kun äiti oli tullut kampaamosta kiharoiden kera. Kai vastaavia on lukemattomia. (Juri)

3:18 ip.  
Blogger isit said...

Eikun leualla. Korjaanpa.
Juuri noiden mainitsemiesi esimerkkien vuoksi odotin vähintään maailmanloppua. (Ville)

3:30 ip.  
Anonymous Asev Otsiatak said...

Mämmilä iskee jälleen: "Hei, Sari, äiti kävi jo kaupungissa... siinä muuttumisleikissä..."
Sari (itkien): Ei äiti saa leikkiä hanttapulia!!*

*Viittaa Hantta Krause-Schiwiliskoon

3:22 ip.  
Blogger isit said...

Niin, kyllä kai jokaisen normaalin miehen mieleen tulee ensimmäisenä Mämmilä, kun puhutaan ihan mistä tahansa. (ville)

12:39 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home